Yhdestä maastolaskusta kaksi uutta purjelentäjää - toinen tosin pienellä viiveellä

Kouluaikoinani Kangasalla pari kaveriani alkoivat harrastaa  purjelentoa jo 16 vuotiaana. Minulla ei siihen ollut silloin mahdollisuutta, mutta kun toinen näistä kavereista sai matkustajankuljetusoikeuden ollessamme 18 vuotiaita, avautui mahdollisuus kokeilulentoon. Siispä Tampereen Ilmailuyhdistyksen koulukoneelle ja ilmaan. Tällöin lähdettiin Pirkkalasta, Härmälä oli suljettu ja Teiskon kenttää ei vielä oltu saatu, ainakaan valmiiksi.

Lentäminen oli upeaa, ja pienellä harjoittelulla nostoissakin pyöriminen alkoi sujua. Saattaa tosin olla, että kapteeni avitti polkimilla. Mieleen alkoi hiipiä ajatus siitä, että jonain päivänä pitää alkaa harrastaa tätä upeaa lajia.

Lentelimme Tampereen päällä, ja noin tunnin kuluttua alkoi ensikertalaisen naama vihertää. Kohti kentää siis, ennenkuin lounas kurkkaa päivänvaloon. Paluu Pirkkalaan ei kuitenkaan käynyt helposti. Palatessamme Pyhäjärven yli takaisin etelää kohti jumiuduimme heikkoon nostoon järven päälle. Aina kun yritimme johonkin suuntaan, oli edessä laskeva ilmavirtaus. Kun tilanne ei tuntunut muuttuvan (ja matkustajan tila ilmeisesti heikkeni), päätti ystäväni, että nyt mennään peltoon, noin 5 kilometrin päähän Pirkkalan kiitotiestä.

Lasku jännitti sen verran paljon, että minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Paikka on Tampereen eteläisellä ohikulkutiellä olevan Pyhäjärven sillan eteläpäässä. Silloin paikalla taisi olla pienempi eritasoliittymä, ja hiukan enemmän tilaa. Muistaakseni kone oli ASK21 ja pääpyörän muotosuoja hiukan rikkoutui. Luulin, että purtsikan siivet ovat keveitä kantaa, ja minulle oli järkytys kuinka painavia osat olivatkin - olihan kyseessä kaksipaikkainen koulukone. Onneksi tamperelaisilla oli koulukoneelle kärry.

Tällä viikolla selvisi, että tästä tapauksesta sai alkunsa myös toinen purjelentoura (ja todennäköisimmin mittavampi kuin omasta urastatani on koskaan tuleva). Osuin työmatkalla istumaan lentokoneeseen ehkä hieman itseäni iäkkäämmän herrasmiehen viereen. Muutamat kommentit antoivat aiheen olettaa, että hän oli jollain tavoin ilmailuharrastuksessa mukana.  Keskusteluissamme tuli sittemmin ilmi, että hän on Tampereen Ilmailuyhdistyksen jäsen, ja lentää aktiivisesti purjelentoa, "vaatimattomalla" ASH 31 Mi porukkakoneella.

Kun kertoilin hänelle edellämainitusta ensimmäisestä purtsikkakokemuksestani hän naurahti ja sanoi, että muistaa tapauksen. Ajattelin ensin, että hei, ei ole mahdollista, tapaus on noin 29 vuoden takaa. Hän kuitenkin jatkoi, että siitä oikeastaan alkoi hänenkin purjelentouransa. Hän oli ajamassa paikan ohi, kun huomasi purjelentokoneen laskeutuvan kyseiseen paikkaan. Silloin hän päätti, että purjelentokurssille menossa on siirryttävä harkinnasta tekoihin.